Meksiko!

Syötiin äsken Meksikolaista ruokaa. Huomenna mulla on track miitti Pendeltonissa, joten siellä menee varmaan koko huominen päivä. Viikonloppu meni ihan mukavasti. Kävin sunnuntaina kaupassa ostamassa äitille amerikanlippu kuviollisia kankaita ja kaikenmaailman tähtikankaita ja sitten siihen tuli joku vanhempi nainen ja sano: " On se hyvä että meiltä löytyy vielä näitä isänmaallisiä ihmisiä!" en mä muutaku naurahtanu siihen, mitähän se ois sanonu jos ois saanu tietää, että kankaat lähetetään Suomeen äitin terassille :D Mulla on ollu jo yli viikon ajan sellanen tunne, että oisin valmis tulemaan Suomeen. Ei mulla mikään kova ikävä ole, mutta jotenki tuntuu että tää nyt oli tässä ja kaikki on nähty. En malta odottaa sitä päivää kun pääsen astumaan lentokoneesta koto-Suomeen.

Nyt matkaan. Eli keskiviikkona heräsin aamulla ja menin kannelle kattomaan ja mikäs siellä näkykään? No Meksiko tietenkin! Mentiin syömään aamupalaa, jonka jälkeen lähettiin yhessä maihin. Siellä meitä odotti bussi, joka vei meidät keskustaan, jossa nähtiin joku mies joka oli myymässä opestettuja kierroksia. Päätettiin sitten ostaa liput ja luvassa oli ensiks tunnin ratsastus hevosilla rannalla. Harmin vaan että oli pilvistä, vaikka olikin lämmin, mutta ois kyllä voinu aurinko paistaa. Matka rannalle kesti noin 40min. ja siinä samalla näki maisemia. On se vaan pakko myöntää, että köyhää siellä on. Ne talot, tai ei niitä taloiks voi kutsua, mutta ne hökkelit missä ne ihmiset asu, suurin osa siis, oli aivan järkyttäviä. Niille ne on ihan arkipäivää. Matkalla oli mukana matkaopas, joka kerto paljon Meksikon historiasta ja elämäntyylistä. Siellä oli myös tosi kuivaa. Liikenne oli yllättävän rauhallinen, ei se mikään kauheen iso kaupunki ollut, vähän päälle parisataa tuhatta asukasta. Ja paikka oli siis Ensenada, joka on kuulemma yks Meksikon turvallisimpia kaupunkeja. Päästiin sitten sinne rannalle, jossa sitten valittiin hevoset ja lähettiin ratsastamaan rantaa pitkin. Mun hevonen oli tosi laiska ja se oli ihan hirvittävän laiha, kävi ihan sääliks. Nähtiin muuten rannalla myös kuollut delfiini. Siinä rannan vieressä oli aika hienoja ja isoja taloja, jotka on kuulemma kaikki amerikkalaisten omistamia. Tunti vierähti tosi nopeesti ja lähettiin ajamaan bazaarialueelle, josta löyty myös La Bufadora, mulla on muutama kuva siitä. En tiiä mikä sen nimi on Suomeks, mutta se syöksee vettä, en oikeen osaa selittää, mutta se oli tosi makee. Se on kuulemma maailman isoin ja niitä on vaan kolme maailmassa. Kierreltiin siellä bazaarialueella jonkun aikaa, ne miehet oli tosi tunkeilivia ja niistä ei meinannu päästä millään eroon. Paras tapa oli sanoa, että mulla ei oo rahaa, käyn hakemassa ne äitiltä ja lähteä pois vähin äänin. Ostin sieltä mulle aidon Louis Vuitton kopio laukun :D Se on kyllä tosi makee, laitan kyviä sitten kun teen postauksen kaikesta mitä osti. Mukaan tarttu myös Meksikon pelipaita, olihan se pakko muistoks ostaa. Se myyjä pyysi multa sellasta 150 siitä, mutta sain sen kahella kympillä kovan väittelyn jälkeen ja se myyjä oli aika vihanen kun se sen paidan mulle lopulta möi. Hyvä puoli siellä oli että sain puhua espanjaa, ne myyjät yleensä puhu mulle espanjaa ja pystyin ymmärtämään lähes kaiken ja ite puhuin vähän espanjan ja englannin sekotusta. Oli kyllä hauskaa, kun sanoin että tuun suomesta, niin ne heti oli kaikki silleen: "Helsinki, Helsinki!!" oikeesti mistä ne tietää että Helsinki on Suomen pääkaupunki jossain Meksikossa. Harva täällä Yhdysvalloissa tietää Suomen pääkaupungin tai edes että mikä Suomi on. Bussi lähti takas keskustaan viiden aikoihin ja meillä oli vähän kiire, koska ruoka on kuudelta. Olisin halunnu jäädä vielä keskustaan kiertelemään, koska meillä ei siellä ollu aikaa, mutta hostmum sano että meidän pitää lähtee takas laivalle ja syömään. Ruuan jälkeen levättiin vähäsen ja mentiin sitten juoksemaan yleisurheilukentälle. Illalla tai oikeestaan yöllä yhessä laivan ravintolassa oli meksikolainen buffett, joten päätettiin Chloen kans mennä tsekkaamaan se ja taas tuli syötyä ihan kivasti, mutta hyvää oli!