You'll be with me wherever I go

Tänään menin taas hyvin väsyneenä kouluun, eikä ois huvittanu sitten yhtään. Olin menossa espanjan loppukokeesen ja yhtäkkiä aloin miettiä sitä, kuinka aina haaveilin pääseväni amerikkalaiseen high schooliin. Oon unelmoinu tästä vuodesta niin kauan, joten päätin että otan kaiken tästä irti, vaikka kuinka vaikeeta se oliskin aamulla nousta aikasin kouluun. Välillä aina tunneilla mietin kuinka siistiä täällä vaan on olla! Hei halooo! oon High Schoolissa Yhdysvalloissa!:D

.....

Tää seuraava teksti on omistettu mun äitille ja iskälle :)
Tänään juoksin tapani mukaan taas juoksumatolla ja siinä samalla mietiskelin tätä vuotta. Oon päässy näkemään niin paljon uusia paikkoja, oon oppinu niin paljon ja saanu paljon uusia kokemuksia. Oon kasvanu ihmisenä kans paljon, valitettavasti en pituutta. Oon paljon kärsivällisempi mitä oon aiemmin ollu ja oon oppinu arvostamaan mun vanhempia, sisaruksia, ystäviä, Suomea... paljon enemmän. Mun maailmankuva on laajentunu valtavasti ja oon paljon avarakatseisempi. Täällä todellakin näkee paljon köyhiä ihmisiä, jotka asuu erittäin vaatimattomissa olosuhteissa, mutta myös oon päässy näkemään varakkaitten ihmisten elämää, joilla todellakin on rahaa mitä tuhlata. Oon kans itsenäistyny valtavasti ja oppinu pärjäämään yksin vieraalla kielellä vieraassa maassa, joka on myös tuonu mulle rohkeutta. Tää vuosi on ollu ihan mahtava kokemus ja vielä sitä on vajaa noin 5 kuukautta jäljellä. Ja tajusin tänään että en ole muistaakseni ikinä kiittänyt vanhempiani tästä vuodesta. Joten... Kiitos! Tuun olemaan ikuisesti kiitollinen tästä vuodesta, jonka te teitte mulle mahdolliseks. Voin vaan sanoa, että omistan maailman ihanimmat vanhemmat, jotka on auttanu mua toteuttamaan mun suuret unelmat: Espanjan reissu ja mun vaihtari vuosi täällä. Teidän ansiosta oon päässy näkemään maailmaa ja saanut valtavan määrän uusia kokemuksia, joita tuun aina kantamaan mukanani. Täällä olo ei kauheesti ole muuttanut mua, paremmin sanottuna se on vaan vahvistanu sitä mitä olen. Oon myös saanut uusia ystäviä, sekä täältä että Espanjasta, joiden kanssa tullaan toivon mukaan pitämään yhteyttä vielä monenkin vuoden päästä. Oon tavannu niin paljon erilaisia ihmisiä, joilta oon oppinu paljon. Täytyy kans sano, että mun itsetunto on parantunu huimasti ja oon oppinu näkemään paremmin mun vahvuudet ja heikkoudet. Lähtö sieltä tutusta ja turvallisesta Suomesta ei helppoa ollut, mutta täällä sitä tajuaa että vaikka kuinka ikävä sitä perhettä ja ystäviä onkin, niin tää vuosi on jokaisen kyyneleen arvonen. Vuosi menee niin nopeesti ja kohta jo pääsen viettämään pizzaperjantaita koti Suomeen. Ja niinkun jo sanoin, niin arvostus omia vanhempia kohtaan on kasvanut älyttömösti. Kaikki se mitä ne on tehny ja tekee mun eteen ja kaikki mun unelmat mitkä ne on toteuttanu, niin voin vaan sanoa että en ikinä voi kiittää teitä tarpeeksi. Tuutte aina olemaan mun mukana, mihin ikinä sitten menenkin ja en todellakaan tule unohtamaan teitä, päinvastoin. Mitä kauemmin ollaan erossa, niin sitä enemmän tajuan kuinka paljon teitä tarvitsenkaan ja kuinka paljon teitä rakastan. Tähän loppuun vielä iso kiitos kaikesta ja rakastan teitä, enemmän kuin arvaattekaan. <3