Mun on pitäny kirjottaa tänne jo monta päivää sitten, mutta mun kone hajos joten en oo pystyny. Nyt tää kyl toimii ihan hyvin, vähän hitaanpuoleinen on kylläkin, mutta kuhan facebookkiin pääse niin elämä on mallillaan. Viime päivät oon kärsiny koti-ikävästä, en mistään ihan järkyttävästä onneksi. Seuraavalla viikolla on kiitospäivä ja koulua vaan 3 päivää, tai oikeestaan vaan 2 ja puoli. Täällä ei mitään ihmeellistä oo tapahtunu, sitä samaa tylsää arkea vaan. Yks ilta aloin miettimään mun kavereita ja sitä kuinka ikävä mulla on niitä. Nyt sitä vasta on tajunnu kuinka paljon oon oikeesti uhrannu tän vuoden eteen, kaikki mun kaverisuhteet, en todellakaan tiedä että haluaako mun Suomi kaverit vielä olla mun kavereita, vai onko ne unohtanu mut ja löytäny uusia parempia kavereita. Sen näkee vasta sitten seuraavana kesänä, jota jo innoissaan, toisaalta peloissaan odotan. Pelkään eniten sitä miten muhun suhtaudutaan kun tuun takasi ja mahunko joukkoon vai oonko kauheen yksinäinen ja ulkona kaikesta. Välillä odotan seuraavaa kesää innolla, että pääse jo takas, varsinki nyt viimepäivinä ku on ollu vähän vaikeuksia perheen kanssa. Mun pitäis ottaa tukihenkilöön nyt yhteyttä ja keskustella tästä tilanteesta ja että mitä sille tehdään. Oon miettiny nyt perheen vaihtamista jo ihan tosissaan. Saa nyt nähä mitä tapahtuu.

Nyt vähän ilosimpiin asioihin. Mun paketti pääsi onnellisesti perille Suomeen ja kuulemma ne tykkäs mitä olin lähettäny. Seuraavaks kesäks oon suunnitellu jo 10 päivän matkan Barcelonaan mun kavereitten kanssa, ja en malta odottaa sitä! Vihdoinki pääsen sitten takas sinne! :)